Reissu Cominon saarelle


 Viikonloppuna päätimme lähteä päivän mittaiselle reissulle Cominon saarelle. Se on pienempi saari Maltan ja Gozon välissä. Saari itsessään on asumaton ilmeisesti yhtä perhettä lukuun ottamatta, mutta varsinaista asutusta ei siis ole. Saari on karu ja paikoin vaikea kulkuinen. Pienten lasten kanssa en lähtisi edes yrittämään sinne. Siellä ei varsinaisia teitä ole ja joka paikassa suuria pudotuksia. Mitään kaiteita tai muuta vastaavaa ei ole. Cominolla vetää puoleensa turkoosina hohtava Blue Lagoon. Ja niin täällä, kuin muuallakin maailmassa kaikki kaunis pilataan ylikuormitetulla turismilla. Meidän laivan lopulta myöhässä saapuneena oli koko lahti jo täynnä laivoja. Varsinainen rannan hiekkainen osuus oli tosi pieni ja niin täynnä, että sinne ei ollut mitään asiaa. Todella jyrkkä kalliokin oli aivan täynnä ja sinne mekin tungimme itsemme istumaan ja katselemaan väen paljoutta. Hetken siinä istuttuamme, päätimme ostaa rantakojusta vähän evästä ja lähteä patikoimaan väljemmille vesille. Se olikin hyvä päätös.


Siinä ikuistettuna, minä kyykkimässä Blue Lagoonin kalliolla, pitämässä kiven lohkareesta kiinni, ettei tipahda alas jyrkänteeltä. Mietittiin, että puoletkin siitä ihmismäärästä olisi riittänyt. Miksi pitää tunkea joku paikka niin täyteen, että lopulta siellä ei mahdu liikkumaan. Raha puhuu.


Lähdimme kävelemään Blue Lagoonin rinnettä ylöspäin ja alkoikin olla helpompi hengittää, kun ei oltu kylki kyljessä Italialaisten kanssa. 



Cominon saari on saanut nimensä siellä kasvavasta kuminasta. Muitakin karuihin oloihin tottuneita kasveja saarelta löytyy, kun katsoo lähempää. Kauniita oli maisemat. Kävelimme saaren huipulle syömään eväitä ja katselemaan maisemia ihan kaikessa rauhassa, ilman ainuttakaan ihmistä.


Saavuimme Crystal Lagoonille ihailemaan maisemia. Siellä oli muutama ihminen meidän lisäksi. Koitimme katsoa uimapaikkaa, mutta mistään ei olisi päässyt oikein kunnolla takaisin ylös, joten unohdettiin se. Merivesi on muutenkin vähän liian kylmää meikäläiselle. 


Olihan tämäkin ihan kokemisen arvoinen reissu. Liikaa ihmisiä, mutta ainahan ei tarvitse jäädä juuri siihen mihin kaikki muutkin. Komeasti meni päivä kävellessä ja istuskellessa. Illalla oltiin laivamatkan jälkeen takaisin Maltalla ja kohtalaisen naatiksi vetää tällaiset päivät. Tulipahan nähtyä!





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäiset työpäivät Newarkin koulussa.

Viikonlopun viettoa ja uusi työviikko.